torstai 14. joulukuuta 2017

Mitä lahjaksi päiväkodin tädeille?




Edellisinä vuosina olen aloittanut jouluvalmistelut ajoissa. Olen miettinyt mitä ruokaa joulupyhiksi tehdään, ostanut joulupostimerkit ennen kuin hinta nousee ja hankkinut lahjat valmiiksi jo pari viikkoa ennen aattoa. Tänä vuonna joulu on yllättänyt. En tiedä johtuuko se rakentajan arjesta, mutta tänä jouluna en ole pahemmin ehtinyt stressata (tosin vielä on viikko aikaa hankkia joulupaniikki). En ole ehtinyt miettiä valmiiksi juuri mitään. Koti näyttää siltä, kuin viikko ennen joulua ja lahjat ovat paketoimatta. Tämän postauksen kuviakin minun oli tarkoitus stailata, mutta niin vain se aika kului ja äkkiä huomasin ottavani kuvaa tavaroista hetkeä ennen joulujuhliin lähtöä. Vaikka iso osa asioista on melkolailla kesken, päiväkodin tätien lahjat ehdin kuitenkin hankkia ennen joulujuhlaa. Meidän päiväkotimme on ihana ja hoitajat ystävällisiä. He auttavat pyörittämään arkea ja tuntuu hyvältä jättää lapset aamulla juuri heille. Meillä on ollut tapana muistaa hoitajia keväisin ja jouluisin.

Mietin lahjoja niin, että jokaisella on tavaraa yllin kyllin. Pieniä tuikkukippoja ja muuta löytyy varmasti jokaisen kotoa. Muistamiseksi ajattelin valita jotain, joka tulee käyttöön eikä jää keräämään pölyä nurkkiin. Tänä jouluna hoitotätien pussiin laitettiin juustoa, suolakeksejä, pieni hillopurkki, vähän suklaata ja itse tehty joulukortti. Idea on vapaa kopioitavaksi.

Kuten asiaan blogeissa kuuluu, kerrotakoon, että olen ostanut ko. tuotteet omilla pennosillani.


perjantai 8. joulukuuta 2017

Messurakentajan vuosi




Mitä voisin kirjoittaa messuvuodesta 2017? Kerrottavana ei ole kauhutarinoita uupumuksesta, mielenterveyden menetyksestä eikä kariutuneesta parisuhteesta. Ei riidoista tavarantoimittajien kanssa eikä kahnauksista naapureiden kanssa. Hanskatkaan eivät ole hukassa, vaikka välillä jotkin materiaalivalinnat ovat mietityttäneet. Kaikki on sujunut melkolailla hyvin. Tasaisesti. Voisiko paremmin siis olla?

Messuvuodesta 2017 voisin kertoa ainakin sen, että messuelämä alkoi oikeastaan jo kesällä 2016, jolloin aloimme hahmotella talon piirustuksia ja ajelimme asuinalueilla katselemassa uusia ja vanhoja taloja ja mietimme mitä oikein haluaisimme. Talon rakennamme miehen piirustusten pohjalta, pitkästä tavarasta. Sen jälkeen asiat ovat menneet vauhdilla eteenpäin. Keväällä 2017 aloimme tehdä pohjia Karjarannassa ja talo on noussut nopeasti pystyyn. Nyt sisällä tehdään maalaustöitä. Tähän mennessä on valittu mm. parketti, märkätilojen laatat ja keittiökalusteet. Tuntuu, että koko ajan pitää tehdä isoja ja pieniä päätöksiä ja perhe elää rakentamisen rytmissä.

Arkinen elämäkään ei ole pysähtynyt rakentamisen ajaksi. Vuoteen 2017 on omalta osaltani mahtunut valmistuminen koulusta sekä kulttuurialalle tyypilliset pätkätyöt, jossa lennossa pitää omaksua uusi työnkuva.


Uudelle vuodelle toivon paljon kärsivällisyyttä, hyviä hermoja ja onnistumisia.