OP Kotoisa

Säätiedotus lupasi loppuviikolle sakenevaa lumisadetta, räntää ja huonoa ajokeliä. Vaikka lunta ja pakkasta on jo odotettu, päätimme lasten kanssa lähteä metsäretkelle vielä syysaikaan, kun sammalmättäät olivat kuivia ja aurinko pilkisteli naavaoksaisten puiden välistä.

Tämä kirjoituksen tarkoitus ei ole kuitenkaan kertoa metsäretkestä ja vähän jo jäätyneistä puolukoista, oksista ja kävyistä, joita keräsimme ämpäriin mikä kenenkin aarteena. Tarkoitus on kertoa siitä, että meidän osaltamme messujen paras sato on saatu jo talteen ja voimme ylpeänä kertoa, että päänäytteilleasettajamme on OP Länsi-Suomi.

OP Länsi-Suomen kanssa meillä on ilo tehdä yhteistyötä, sillä Osuuspankki on kuulunut meidän molempien vanhempien elämään jo silloin, kun osallistuimme Hippo-kisoihin ja lapsilisät merkittiin kynällä tai leimasimella paperiseen tilikirjaan. Olemme jatkaneet hyväksi koettua perinnettä ja lapsillemme on perustettu omat tilit syntymän jälkeen juuri Osuuspankkiin. OP on myös ollut mukana luotettavana kumppanina ensimmäisestä yhteisestä omistusasunnosta lähtien. Meidän osaltamme voi siis puhua elämän mittaisesta kumppanuudesta, joka jatkuu nyt OP Kotoisan merkeissä.

Kohdettamme, OP Kotoisaa voi seurata instagramista sekä Facebookista.

Messurakentajan vuosi

Tämä kirjoitus on sinulle, joka pohdit messualueelle rakentamista. Uskaltaako urakkaan ryhtyä, mitä se vaatii ja millä aikataululla? Yhtälailla kirjoitus on sinulle, jota kiinnostaa omakotitalon rakentaminen. Vaikka olmmekin noviiseja omakotirakentamisessa, luulisin, että messurakentaminen ei eroa tavallisesta rakentamisesta paitsi siinä suhteessa, että aikataulussa on hyvä pysyä (en tietenkään tarkoita, etteikö rakentamisessa aina olisi jonkinlainen aikataulu). Tämä on myös kirjoitus ennen kaikkea itselle. Nimittäin joskus sitten, kun rakentamisaika on mielessä kultaantunut, voi mielessään palata siihen aikaan, kun rakentaminen rytmitti kaikkea arkeen liittyvää ja pesukone pyöritti hiekkaisia pikkuväen haalareita, joissa otettiin tuntumaa Karjarannan hiekkakasoihin.

TOUKOKUU 2017

Rakennustyöt aloitettiin keväällä paalutuksella ja anturoiden tekemisellä. Kesä otti lähtöspurtin jo vapun jälkeen ja helli lämmöllä hetken. Miehen käsivarret paloivat tontilla jättäen komeat rusketusraidat. Vietin lasten kanssa kesälomaa ja kävimme muun muassa Viikkarin kyläjuhlissa. Muuten toukokuu sujui rauhallisesti, mutta jännittävissä merkeissä. Kaikki oli alussa!

KESÄKUU

Kesäkuussa taloon tehtiin perustukset ja aloitettiin rungon kasaaminen. Kesäkuusta mieleen on erityisesti jäänyt yksi ilta, jolloin kannoimme miehen kanssa vesisateessa harkkoja (talvitakki päällä) ja välillä juotiin lämpimät kahvit viereisellä huoltoasemalla. Juhannus vietettiin mökillä meren rannalla ja paleltiin. Juhannuspäivänä myrskysi ja satoi, lapsilla oli fleecehaalarit ja silti kylmyys tuntui luissa ja ytimissä.


HEINÄKUU

Mies vietti kesälomansa Karjarannassa, jolloin talo alkoi saada muotonsa ja rungon rakentamista jatkettiin. Seinät tehtiin paikan päällä "pitkästä tavarasta" ja nostettiin pystyyn. Jazzperjantaina nostettiin vesikatto. Loppukuusta kävimme Mikkelin asuntomessuilla ja ihastelimme taloja Saimaan rannalla.

ELOKUU

Loppukesästä alkoi vihdoin lämpö, jota oli odotettu koko suvi. Rakennuksella tehtiin välipohjia, asennettiin ikkunat paikoilleen ja eristettiin seiniä. Talon sisäpuolella tehtiin koolaukset. Talo rapattiin ulkoa.

SYYSKUU

Syksyn kolkutellessa ovelle aloitettiin sisäpohjan ja katon levytys. Kävimme tutustumassa keittiötarjontaan.

LOKAKUU

Lokakuussa sisätilat tulevat saamaan muotonsa, kun aloitimme väliseinien tekemisen.

Lastenhuoneista

Kun muutimme tämän hetkiseen kotiimme, vatsassani asusteli vielä esikoinen ja kuva lapsiperheen arjesta oli vahvasti kiiltokuvamainen - haaveissani koti olisi aina siisti ja lapsi nukkuisi, niinkuin pikkulapset nukkuvat -hyvin ja tyytyväisenä neljän tunnin päiväunia. Pelkäsin ainoastaan vauvan syntyvän remonttipölyn keskelle asuntoon, jossa ainoa kunnolla toimiva vesipiste oli vessan pidee. Vauva meni kuitenkin yliajalle ja kodin remontti ehti valmistua ennen h-hetkeä. Ennen kuin koti todella on kokenut lapsiperheen elämää, on vaikeaa miettiä oikeasti toimivia ratkaisuja.

Ennen lasten varttumista leikki-ikään en ollut ajattelut, että lastenhuone sijaitsee tavallisesti olohuoneessa, keittiössä tai vessassa - siis siellä missä ovat vanhemmatkin. Katselin kuvia sievistä lastenhuoneista ja mietin lähinnä sisustusta. Rintamamiestalomme yläkerran kaksi makuuhuonetta ja olematon aulatila ovat kuitenkin näyttäneet todellisen käytänöllisyytensä pikkulapsivuosien aikana. Yläkerrassa ei voi leikkiä edes kaksin, sillä sängyn alla asustaa mörköjä eikä pikkuautoja tai poneja tohdi hakea ilman äidin järeää turvaa.

Uuteen kotiin halusimme suunnitella yhteisiä tiloja, joissa lapset eivät olisi erillään, vaan arki olisi yhteistä. Yläkertaan tulee lapsille omat huoneet, mutta myös yhteistä tilaa, joka mukautuu iän mukana ja jossa vanhempi voi vaikka nauttia kirjasta lasten lekkiessä vierellä ilman, että yhteinen olemin tarkoittaa junaradan vuorena toimimista lastenhuoneen lattialla. Aulatilan suunnittelua pidän tärkeänä nykyisessä tilanteessa, jossa molemmat lapset ovat alle kouluikäisiä. Oma lukunsa lastenhuoneissa ovat vielä säilytystilat, joista tarinoin myöhemmin.

Kuvat ovat nykyisestä lastenhuoneestamme, joka ei kaikesta sisustuslehtien selailusta huolimatta näytä stailatulta. Kuvan ottamista varten leluista raivatulta kylläkin.