lauantai 7. huhtikuuta 2018

Onni on kaunis koti


Satakuntalaisuus on voimaa ja taitoa sisustamisessakin. Messukotimme kanssa yhteistyötä tekee raumalainen Sisustustalo Kodinonni.
Kodinonni sijaitsee idyllisessä Vanhassa Raumassa, kauppatorin kulmassa osoitteessa
Kauppakatu 17. Mikäli kesällä vierailette asuntomessuilla, kannattaa myös pysähtyä Raumalla,
syödä jäätelöt
Vanhan Rauman torilla ja poiketa samalla kurkkaamaan Sisustustalo Kodinonnen tarjonta.
Yritys on perustettu vuonna 1993 sisustusompelimoksi, jonka jälkeen yritys on kasvanut
monipuoliseksi ja palvelevaksi erikoisliikkeeksi.
Tänä päivänä Kodinonnen valikoimasta löytyvät niin huonekalut, matot, tapetit
kuin sisustusesineet ja -tekstiilit.  Merkit ovat laadukkaita ja varmaa tyyliä kuten Artek,
Englesson, Eva Solo, muutaman mainitakseni. Lisäksi Kodinonnen palveluihin kuuluvat erilaiset
sisustuspalvelut: mm sisustusneuvonta ja -suunnittelupalvelu, tekstiilien suunnittelu- ja valmistuspalvelu.
Joten kyse on todella kokonaisvaltaisesta Kodinonnesta.  

OP Kotoisaan Kodinonnen Johanna on tehnyt ihania suunnitelmia ja harmonisen värimaailmaan.
Johanna on todella taitava sisustaja, joka näkee kokonaisuuden eikä tyydy tekemään itsestään selviä ratkaisuja.
Suunnitelmat meidän kodissamme ovat ajan hermolla, mutta kuitenkin ajattomia. Sisustuksesta tulee raikas
ja kotoisa.


Johannan kädenjälkeen pääsee tutustumaan esimerkiksi Koti ja Keittiö-lehden jutussa, jossa
Johanna kertoo oman kotinsa sisustuksesta. Johannan koti äänestettiin vuoden 2017 kauneimmaksi kodiksi.
Lisäksi Kodinonni kannattaa tutustua Kodinonnen nettisivuun ja blogiin. Ja sokerina pohjalla,
Kodinonni on valittu vuoden sisustusliikkeeksi vuonna 2015.

maanantai 19. maaliskuuta 2018

TSJ suunnittelu

Asuntomessuilla tärkeässä roolissa on sisustus; miten kotien kokonaisuus on ratkaistu ja onko löydetty uusia, raikkaita ratkaisuja. Kodin sisustaminen on nimittäin paljon muutakin, kuin tapetit. Sisustus on kokonaisuus, joka muodostuu keskenään toimivista paloista ja sisustaminen lähteekin liian helposti liikkeelle pienistä osista ilman, että kokonaisuus on valmiina mielessä.

Kun rakentaa, käy töissä ja pyörittää lapsiperheen arkea, ei juuri ole puhtia etsiä sopivia kalusteita, värisävyjä seiniin ja miettiä, mikä voisi olla messukävijöiden kannalta kiinnostavaa. Onneksi kävi niin, että saimme avuksemme kaksi taitavaa suunnittelijaa. Tässä postauksessa esittelen toisen sisustusuunnittelijoistamme ja myöhemmin toisen yhteistyökumppanimme.


Ajatus sisustussuunnittelijan käytöstä tuli perhetutultamme Tiinalta, joka ehdotti, että hän voisi auttaa meitä kotimme sisustuksen suunnittelussa. Tiinalla on oma suunnittelufirma TSJ suunnittelu, jolla on sivut Facebookissa. Mikäli sisustussuunnittelu kiinnostaa, kannattaa käydä kurkkaamassa sivuja. Tiinalla on kivoja ideoita ja hyvää silmää sisustamiselle. Tiinalta olemme saaneet korvaamatonta apua erityisesti wc-tilojen, kylpyhuoneiden sekä saunaosaston suunnitteluun, sillä päätoimisesti Tiina toimii suunnittelijana ja myyjänä paikallisessa laattoja, maaleja ja lattiamateriaaleja myyvässä liikkeessä. Tiina onkin loihtinut käden käänteessä 3D-mallinnukset wc-tiloista ja antanut hyviä vinkkejä laattojen ja parketin valintaan sekä siihen hankalimpaan asiaan: saumavärin valintaan. Tiina on tehnyt paljon myös yksityiskotien sisustuksia että julkisen tilojen sisustussuunnitelmia.

OP Kotoisassa Tiina vastaa wc-tilojen, kylpyhuoneiden ja saunaosaston laattasuunnitelmista ja ne ovat hienot! Alla olevat kuvat eivät ole OP Kotoisasta, mutta hienoja suunnitelmia TSJ:ltä.








KAIKKI KUVAT OVAT TSJ suunnittelun käsialaa

torstai 15. maaliskuuta 2018









Tiedättekö dokumentin Tavarataivas? Dokumentissa 26-vuotias Petri on kyllästynyt tavarantäyteiseen elämäänsä ja vuokraa varaston, johon vie koko omaisuutensa. Petri aloittaa vuoden kestävän kokeilun, jossa hänen kaikki tavaransa vaatteista jääkaappiin ovat varastossa. Varastosta saa hakea enintään yhden tavaran päivässä takaisin eikä ostaa yhtään uutta tavaraa. Dokumentti on hauska ja hyvin tehty, mutta mikä tärkeintä, jää mieleen.

Koen joka päivä ahdistusta tavaramäärästämme. Joka paikassa seilaa tavaraa, jolle ei tunnu löytyvän paikkaa. Jos olen aikeissa hävittää jonkin muka tarpeettoman esineen, ilmoittaa joku toinen perheenjäseneni kyseisen tavaran olevan juuri se tärkein aarre, joka ei missään tapauksessa saa joutua keräyslaatikkoon. Jotta tilanne ei aivan toivottomalta kuulostaisi, kerron, että emme me mitään hamstraajia ole, mutta tavaraa on kertynyt vuosien aikana liikaakin. Uutta kotia suunnitellessa onkin pitänyt miettiä kaiken muun lisäksi varastotiloja kuten vaatehuoneiden määrää - sekä tietysti aloittaa tavaramäärän raivaaminen jo nyt. Säilytystilaa tarvitaan liudalle kausivaatteita, kausileluja (sukset, luistimet, hiekkalelut, polkupyörät!) puhumattakaan joulukoristeista sun muista enemmän tai vähemmän tärkeistä tilan viejistä.

Kotimme suunnittelussa tärkeää onkin ollut suunnitella toimintoja niin, että tavarat saadaan järkevästi hillottua. Yläkertaan on suunniteltu kolme vaatehuonetta, joista yhteen tulee vaatteet, toiseen liinavaatteet ja kolmanteen ne kausivaatteet ja matkalaukut. Alakertaan ei erityisiä varastotiloja tule, mutta autotallin yhteyteen olemme suunnitelleet varastotilat ulkoleluille ja -harrastusvälineille.


Eniten odotan kuitenkin sitä, että uudessa kodissa arjesta tulee helpompaa. Ei riitä, että on varastotilaa, vaan että se on järkevästi sijoitettu. Vaatehuoneet sijaitsevat kodinhoitohuoneen lähellä ja tekevät arjesta vähän helpompaa.

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Carpe diem!



Sanokaa, mitä sanotte, mutta suomen talvi ei ole tylsä. Aamulla herätessään (varsinkaan jos ei ole katsonut säätiedotuksia) ei tiedä millainen maisema ikkunasta aukeaa. Onko räntää, kinoksia vai mustaa asfalttia? Siksi pitää tarttua hetkeen ja pulkkaan, kun on lunta. Pulkkamäkiä sen sijaan tästä kaupungista saa etsiä. Meidän nykyisellä asuinalueellamme on kaksi pulkkamäkenä pidettyä pientä nyppylää, jotka ovat lumirikkaina aamupäivinä täynnä lähitalojen lapsiperheitä. Onneksi on Yyteri, joka ei ole vain kuumia kesäpäiviä varten. Talvella Yyteri on yhtä ihana kuin kesälläkin, vaikka mereen ei tee mieli pulahtaa. Yyteristä löytyy pulkkamäkiä hurjapäille ja rauhallisemmasta vauhdista pitäville. Yyterissä on myös grillipaikka ja tarpeen vaatiessa lämmintä juotavaa saa hotellilta.

Miten Yyteri ja pulkkapäivät liittyvät rakentamiseen? Vastaan, että tarjoammalla mielenrauhaa ja yhteisiä hetkiä. Ilman pieniä taukoja rakentaminen saattaisi tuntua raskaalta. Messurakentamisessa on tiivis aikataulu ja rakentaminen on puheissa päivittäin. Tuntuu, että koko ajan on tehtävä erilaisia valintoja ja toisinaan mielipiteet ratkaisuista voivat vaihtua, jolloin ollaan lähtöasetelmassa. Rakentamisessa on myös vaiheita, jotka ovat tiiviimpiä ja välillä edetään hitaammin. Nyt on menossa rauhallisempi vaihe: seinät on levytetty ja suurimmaksi osaksi pohjamaalattu. Seuraavaksi seinät maalaataan lopullisella värillä. Ei ole kauaa, kun rakentamisessa oli tiiviimpi vaihe. Silloin mies kävi vain nukkumassa kotona, heräsi aamulla, lähti palkkatöihin, tuli kotiin, söi, vaihtoi vaatteet ja lähti rakentamaan. Päiväkodista lapsia hakiessani nuorempi kysyi: "koska isä tulee taas meille kylään?". Siinä ei tiennyt, olisiko itkenyt vai nauranut. Lapselle rakentaminen saattaa näkyä siis myös poissaolona.

Siksi rakentamiseen kuuuvat myös pulkkapäivät Yyterissä.

maanantai 1. tammikuuta 2018

Puutarhaunelmia




Hakiessamme tonttia Karjarannasta, minua mietitytti pihan koko. Kompakti kaupunkirakentaminen kun tarkoittaa käytännössä kompaktia rakentamista - ei isoa puutarhaa tai omaa perunapeltoa takapihalla. Muutos rintamamiestalosta keskustaan on siis hyvästijättö isolle pihalle, kesäkeittiölle, mansikkamaalle ja omenapuille. Tunnen kieltämättä luopumisen haikeutta isosta pihasta. Kuumina kesäpäivinä on ollut ihanaa levittää pihalle uima-allas ja antaa lasten juosta nurmikolta altaaseen ja toisin päin. Talvella, jos on ollut lunta, ovat lapset voineet hiihtää omassa pihassa. Toisaalta, viime vuodet ovat olleet niin hektisiä, että pihamme ei ole ollut mikään kaupunginosan kauneuspilkku. En ole jaksanut nyppiä marjapensaiden alustoja, perata mansikkamaata tai leikata omenpuita. Lehtien haravoiminenkin on tehty lasten sairastelujen tahtiin. Jos pahin räkäaika on ollut silloin, kun on lehdet ovat maassa ja tyyni sää, ne ovat saaneetkin jäädä maahan. Sellaisina syksyinä on paranneltu korvatulehdusta sisällä ja juotu lämmintä mehua. Lehdet ovat joko saaneet odottaa kevääseen tai kerätty kohmeisina kompostiin. Tarkoitan, että niin ihana kuin iso piha ja Carl Larssonmainen idylli onkin, muistan hyvin myös ne paahteiset kesäillat, kun vauva oli itkenyt päivän koliikkiaan. Kun sain isoveljen illalla nukkumaan, oli edessä kukkien kastelupuuhat koliikkivauva kantoliinassa. Senkin ajan olisi voinut istua keinutuolissa ja huokaista syvään; "tästäkin päivästä selvittiin".

Koska kuitenkin pidän omasta pihasta ja haluan kaiken irti tontista, päätimme ottaa pihasuunnittelijan joka osaisi auttaa pihan suhteen. Kirjoittelen myöhemmin suunnittelijasta ja suunnitelmista, mutta ensin kerron hiukan toiveita pihan suhteen. Pihalta toivon leikkipaikkaa lapsille. Lapsemme ovat alle kouluikäisiä ja leikkivät pihassa vielä tovin. Lisäksi toivon, että pihassa olisi perennoita, hyötykasveja ja näkösuojaa. Pidän tanskalaistyylisistä puutarhoista, joissa on selkeät raamit, mutta yllättävyyttä ja boheemisuutta. Kesäkeittiötä meille ei tule. Vaikka tämän hetkisestä kesäkeittiöstä pidänkin, olen realisti. Kesäisin teen usein ruokaa pihalla, mutta lautasten, vesikannujen, kiffeleitten, ketsuppipurkkien, salaattikippojen ja kahvipannujen kantaminen pihan halki käy kuntoilusta. Grillipaikka tulee terassille keittiön läheisyyteen. Uima-allasta tai paljua emme tällä hetkellä suunnittele. Palju houkuttaisi, mutta on vielä ajatuksen asteella.

Vinkkinä piharemonttia suunnitteleville kerrotakoon, että jo syksyllä saimme kuulla olevamme auttamattomasti myöhässä pihan suhteen. Pihan suunnittelu kannattaa siis aloittaa ajoissa. Monet kasvit olisi hyvä istuttaa jo syksyllä, jotta ne olisivat loistossaan keväällä. Onneksi tilanne ei kuitenkaan ole lohduton ja ehdimme saada pihan kuntoon hyvin ennen h-hetkeä.

torstai 14. joulukuuta 2017

Mitä lahjaksi päiväkodin tädeille?




Edellisinä vuosina olen aloittanut jouluvalmistelut ajoissa. Olen miettinyt mitä ruokaa joulupyhiksi tehdään, ostanut joulupostimerkit ennen kuin hinta nousee ja hankkinut lahjat valmiiksi jo pari viikkoa ennen aattoa. Tänä vuonna joulu on yllättänyt. En tiedä johtuuko se rakentajan arjesta, mutta tänä jouluna en ole pahemmin ehtinyt stressata (tosin vielä on viikko aikaa hankkia joulupaniikki). En ole ehtinyt miettiä valmiiksi juuri mitään. Koti näyttää siltä, kuin viikko ennen joulua ja lahjat ovat paketoimatta. Tämän postauksen kuviakin minun oli tarkoitus stailata, mutta niin vain se aika kului ja äkkiä huomasin ottavani kuvaa tavaroista hetkeä ennen joulujuhliin lähtöä. Vaikka iso osa asioista on melkolailla kesken, päiväkodin tätien lahjat ehdin kuitenkin hankkia ennen joulujuhlaa. Meidän päiväkotimme on ihana ja hoitajat ystävällisiä. He auttavat pyörittämään arkea ja tuntuu hyvältä jättää lapset aamulla juuri heille. Meillä on ollut tapana muistaa hoitajia keväisin ja jouluisin.

Mietin lahjoja niin, että jokaisella on tavaraa yllin kyllin. Pieniä tuikkukippoja ja muuta löytyy varmasti jokaisen kotoa. Muistamiseksi ajattelin valita jotain, joka tulee käyttöön eikä jää keräämään pölyä nurkkiin. Tänä jouluna hoitotätien pussiin laitettiin juustoa, suolakeksejä, pieni hillopurkki, vähän suklaata ja itse tehty joulukortti. Idea on vapaa kopioitavaksi.

Kuten asiaan blogeissa kuuluu, kerrotakoon, että olen ostanut ko. tuotteet omilla pennosillani.


perjantai 8. joulukuuta 2017

Messurakentajan vuosi




Mitä voisin kirjoittaa messuvuodesta 2017? Kerrottavana ei ole kauhutarinoita uupumuksesta, mielenterveyden menetyksestä eikä kariutuneesta parisuhteesta. Ei riidoista tavarantoimittajien kanssa eikä kahnauksista naapureiden kanssa. Hanskatkaan eivät ole hukassa, vaikka välillä jotkin materiaalivalinnat ovat mietityttäneet. Kaikki on sujunut melkolailla hyvin. Tasaisesti. Voisiko paremmin siis olla?

Messuvuodesta 2017 voisin kertoa ainakin sen, että messuelämä alkoi oikeastaan jo kesällä 2016, jolloin aloimme hahmotella talon piirustuksia ja ajelimme asuinalueilla katselemassa uusia ja vanhoja taloja ja mietimme mitä oikein haluaisimme. Talon rakennamme miehen piirustusten pohjalta, pitkästä tavarasta. Sen jälkeen asiat ovat menneet vauhdilla eteenpäin. Keväällä 2017 aloimme tehdä pohjia Karjarannassa ja talo on noussut nopeasti pystyyn. Nyt sisällä tehdään maalaustöitä. Tähän mennessä on valittu mm. parketti, märkätilojen laatat ja keittiökalusteet. Tuntuu, että koko ajan pitää tehdä isoja ja pieniä päätöksiä ja perhe elää rakentamisen rytmissä.

Arkinen elämäkään ei ole pysähtynyt rakentamisen ajaksi. Vuoteen 2017 on omalta osaltani mahtunut valmistuminen koulusta sekä kulttuurialalle tyypilliset pätkätyöt, jossa lennossa pitää omaksua uusi työnkuva.


Uudelle vuodelle toivon paljon kärsivällisyyttä, hyviä hermoja ja onnistumisia.

maanantai 6. marraskuuta 2017


Nämä kuvat ovat lokakuun viimeiseltä aamulta, kun pakkasta oli pari astetta ja aurinko paistoi. Pyöräilin Karjarannan ohi ja samalla päätin poiketa tontilla.

Rakennusprojektin aikana on tullut pohdittua paljon millainen koti talosta tulee meille neljälle. Sen lisäksi, että on pitänyt miettiä toiminnalliset ratkaisut, ovat tietenkin mielessä myös sisustusvalinnat niinkuin tapetit, lattiamateriaalit ja valaistukset. Kuitenkin loppujen lopuksi se kaikki on materiaa. Vaikka olisi pinnat viimeisen päälle, ei se silti tee kotia. Kodin tekevät tietenkin ihmiset ympärillä ja se, ettei koti ole vain läpikulkutila, jossa käydään nukkumassa hektisen arjen keskellä.

Toivon, että meidän kodistamme tulee paikka, jossa voi hengähtää päiväkoti- ja työpäivien jälkeen ja olla oma itsensä. Toivon, että lapset haluavat tuoda meille kavereita ja kaveritkin tulevat mielellään leikkimään. Toivon myös, että kodista tulee paikka, jossa on ovi avoinna ystäville.

perjantai 27. lokakuuta 2017

OP Kotoisa




Säätiedotus lupasi loppuviikolle sakenevaa lumisadetta, räntää ja huonoa ajokeliä. Vaikka lunta ja pakkasta on jo odotettu, päätimme lasten kanssa lähteä metsäretkelle vielä syysaikaan, kun sammalmättäät olivat kuivia ja aurinko pilkisteli naavaoksaisten puiden välistä.

Tämä kirjoituksen tarkoitus ei ole kuitenkaan kertoa metsäretkestä ja vähän jo jäätyneistä puolukoista, oksista ja kävyistä, joita keräsimme ämpäriin mikä kenenkin aarteena. Tarkoitus on kertoa siitä, että meidän osaltamme messujen paras sato on saatu jo talteen ja voimme ylpeänä kertoa, että päänäytteilleasettajamme on OP Länsi-Suomi.

OP Länsi-Suomen kanssa meillä on ilo tehdä yhteistyötä, sillä Osuuspankki on kuulunut meidän molempien vanhempien elämään jo silloin, kun osallistuimme Hippo-kisoihin ja lapsilisät merkittiin kynällä tai leimasimella paperiseen tilikirjaan. Olemme jatkaneet hyväksi koettua perinnettä ja lapsillemme on perustettu omat tilit syntymän jälkeen juuri Osuuspankkiin. OP on myös ollut mukana luotettavana kumppanina ensimmäisestä yhteisestä omistusasunnosta lähtien. Meidän osaltamme voi siis puhua elämän mittaisesta kumppanuudesta, joka jatkuu nyt OP Kotoisan merkeissä.

Kohdettamme, OP Kotoisaa voi seurata instagramista sekä Facebookista.

maanantai 16. lokakuuta 2017

Messurakentajan vuosi

Tämä kirjoitus on sinulle, joka pohdit messualueelle rakentamista. Uskaltaako urakkaan ryhtyä, mitä se vaatii ja millä aikataululla? Yhtälailla kirjoitus on sinulle, jota kiinnostaa omakotitalon rakentaminen. Vaikka olmmekin noviiseja omakotirakentamisessa, luulisin, että messurakentaminen ei eroa tavallisesta rakentamisesta paitsi siinä suhteessa, että aikataulussa on hyvä pysyä (en tietenkään tarkoita, etteikö rakentamisessa aina olisi jonkinlainen aikataulu). Tämä on myös kirjoitus ennen kaikkea itselle. Nimittäin joskus sitten, kun rakentamisaika on mielessä kultaantunut, voi mielessään palata siihen aikaan, kun rakentaminen rytmitti kaikkea arkeen liittyvää ja pesukone pyöritti hiekkaisia pikkuväen haalareita, joissa otettiin tuntumaa Karjarannan hiekkakasoihin.

TOUKOKUU 2017

Rakennustyöt aloitettiin keväällä paalutuksella ja anturoiden tekemisellä. Kesä otti lähtöspurtin jo vapun jälkeen ja helli lämmöllä hetken. Miehen käsivarret paloivat tontilla jättäen komeat rusketusraidat. Vietin lasten kanssa kesälomaa ja kävimme muun muassa Viikkarin kyläjuhlissa. Muuten toukokuu sujui rauhallisesti, mutta jännittävissä merkeissä. Kaikki oli alussa!

KESÄKUU


Kesäkuussa taloon tehtiin perustukset ja aloitettiin rungon kasaaminen. Kesäkuusta mieleen on erityisesti jäänyt yksi ilta, jolloin kannoimme miehen kanssa vesisateessa harkkoja (talvitakki päällä) ja välillä juotiin lämpimät kahvit viereisellä huoltoasemalla. Juhannus vietettiin mökillä meren rannalla ja paleltiin. Juhannuspäivänä myrskysi ja satoi, lapsilla oli fleecehaalarit ja silti kylmyys tuntui luissa ja ytimissä.


HEINÄKUU


Mies vietti kesälomansa Karjarannassa, jolloin talo alkoi saada muotonsa ja rungon rakentamista jatkettiin. Seinät tehtiin paikan päällä "pitkästä tavarasta" ja nostettiin pystyyn. Jazzperjantaina nostettiin vesikatto. Loppukuusta kävimme Mikkelin asuntomessuilla ja ihastelimme taloja Saimaan rannalla.

ELOKUU

Loppukesästä alkoi vihdoin lämpö, jota oli odotettu koko suvi. Rakennuksella tehtiin välipohjia, asennettiin ikkunat paikoilleen ja eristettiin seiniä. Talon sisäpuolella tehtiin koolaukset. Talo rapattiin ulkoa.

SYYSKUU

Syksyn kolkutellessa ovelle aloitettiin sisäpohjan ja katon levytys. Kävimme tutustumassa keittiötarjontaan.

LOKAKUU

Lokakuussa sisätilat tulevat saamaan muotonsa, kun aloitimme väliseinien tekemisen.

torstai 5. lokakuuta 2017

Lastenhuoneista




Kun muutimme tämän hetkiseen kotiimme, vatsassani asusteli vielä esikoinen ja kuva lapsiperheen arjesta oli vahvasti kiiltokuvamainen - haaveissani koti olisi aina siisti ja lapsi nukkuisi, niinkuin pikkulapset nukkuvat -hyvin ja tyytyväisenä neljän tunnin päiväunia. Pelkäsin ainoastaan vauvan syntyvän remonttipölyn keskelle asuntoon, jossa ainoa kunnolla toimiva vesipiste oli vessan pidee. Vauva meni kuitenkin yliajalle ja kodin remontti ehti valmistua ennen h-hetkeä. Ennen kuin koti todella on kokenut lapsiperheen elämää, on vaikeaa miettiä oikeasti toimivia ratkaisuja.

Ennen lasten varttumista leikki-ikään en ollut ajattelut, että lastenhuone sijaitsee tavallisesti olohuoneessa, keittiössä tai vessassa - siis siellä missä ovat vanhemmatkin. Katselin kuvia sievistä lastenhuoneista ja mietin lähinnä sisustusta. Rintamamiestalomme yläkerran kaksi makuuhuonetta ja olematon aulatila ovat kuitenkin näyttäneet todellisen käytänöllisyytensä pikkulapsivuosien aikana. Yläkerrassa ei voi leikkiä edes kaksin, sillä sängyn alla asustaa mörköjä eikä pikkuautoja tai poneja tohdi hakea ilman äidin järeää turvaa.

Uuteen kotiin halusimme suunnitella yhteisiä tiloja, joissa lapset eivät olisi erillään, vaan arki olisi yhteistä. Yläkertaan tulee lapsille omat huoneet, mutta myös yhteistä tilaa, joka mukautuu iän mukana ja jossa vanhempi voi vaikka nauttia kirjasta lasten lekkiessä vierellä ilman, että yhteinen olemin tarkoittaa junaradan vuorena toimimista lastenhuoneen lattialla. Aulatilan suunnittelua pidän tärkeänä nykyisessä tilanteessa, jossa molemmat lapset ovat alle kouluikäisiä. Oma lukunsa lastenhuoneissa ovat vielä säilytystilat, joista tarinoin myöhemmin.

Kuvat ovat nykyisestä lastenhuoneestamme, joka ei kaikesta sisustuslehtien selailusta huolimatta näytä stailatulta. Kuvan ottamista varten leluista raivatulta kylläkin.