sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Carpe diem!



Sanokaa, mitä sanotte, mutta suomen talvi ei ole tylsä. Aamulla herätessään (varsinkaan jos ei ole katsonut säätiedotuksia) ei tiedä millainen maisema ikkunasta aukeaa. Onko räntää, kinoksia vai mustaa asfalttia? Siksi pitää tarttua hetkeen ja pulkkaan, kun on lunta. Pulkkamäkiä sen sijaan tästä kaupungista saa etsiä. Meidän nykyisellä asuinalueellamme on kaksi pulkkamäkenä pidettyä pientä nyppylää, jotka ovat lumirikkaina aamupäivinä täynnä lähitalojen lapsiperheitä. Onneksi on Yyteri, joka ei ole vain kuumia kesäpäiviä varten. Talvella Yyteri on yhtä ihana kuin kesälläkin, vaikka mereen ei tee mieli pulahtaa. Yyteristä löytyy pulkkamäkiä hurjapäille ja rauhallisemmasta vauhdista pitäville. Yyterissä on myös grillipaikka ja tarpeen vaatiessa lämmintä juotavaa saa hotellilta.

Miten Yyteri ja pulkkapäivät liittyvät rakentamiseen? Vastaan, että tarjoammalla mielenrauhaa ja yhteisiä hetkiä. Ilman pieniä taukoja rakentaminen saattaisi tuntua raskaalta. Messurakentamisessa on tiivis aikataulu ja rakentaminen on puheissa päivittäin. Tuntuu, että koko ajan on tehtävä erilaisia valintoja ja toisinaan mielipiteet ratkaisuista voivat vaihtua, jolloin ollaan lähtöasetelmassa. Rakentamisessa on myös vaiheita, jotka ovat tiiviimpiä ja välillä edetään hitaammin. Nyt on menossa rauhallisempi vaihe: seinät on levytetty ja suurimmaksi osaksi pohjamaalattu. Seuraavaksi seinät maalaataan lopullisella värillä. Ei ole kauaa, kun rakentamisessa oli tiiviimpi vaihe. Silloin mies kävi vain nukkumassa kotona, heräsi aamulla, lähti palkkatöihin, tuli kotiin, söi, vaihtoi vaatteet ja lähti rakentamaan. Päiväkodista lapsia hakiessani nuorempi kysyi: "koska isä tulee taas meille kylään?". Siinä ei tiennyt, olisiko itkenyt vai nauranut. Lapselle rakentaminen saattaa näkyä siis myös poissaolona.

Siksi rakentamiseen kuuuvat myös pulkkapäivät Yyterissä.

maanantai 1. tammikuuta 2018

Puutarhaunelmia




Hakiessamme tonttia Karjarannasta, minua mietitytti pihan koko. Kompakti kaupunkirakentaminen kun tarkoittaa käytännössä kompaktia rakentamista - ei isoa puutarhaa tai omaa perunapeltoa takapihalla. Muutos rintamamiestalosta keskustaan on siis hyvästijättö isolle pihalle, kesäkeittiölle, mansikkamaalle ja omenapuille. Tunnen kieltämättä luopumisen haikeutta isosta pihasta. Kuumina kesäpäivinä on ollut ihanaa levittää pihalle uima-allas ja antaa lasten juosta nurmikolta altaaseen ja toisin päin. Talvella, jos on ollut lunta, ovat lapset voineet hiihtää omassa pihassa. Toisaalta, viime vuodet ovat olleet niin hektisiä, että pihamme ei ole ollut mikään kaupunginosan kauneuspilkku. En ole jaksanut nyppiä marjapensaiden alustoja, perata mansikkamaata tai leikata omenpuita. Lehtien haravoiminenkin on tehty lasten sairastelujen tahtiin. Jos pahin räkäaika on ollut silloin, kun on lehdet ovat maassa ja tyyni sää, ne ovat saaneetkin jäädä maahan. Sellaisina syksyinä on paranneltu korvatulehdusta sisällä ja juotu lämmintä mehua. Lehdet ovat joko saaneet odottaa kevääseen tai kerätty kohmeisina kompostiin. Tarkoitan, että niin ihana kuin iso piha ja Carl Larssonmainen idylli onkin, muistan hyvin myös ne paahteiset kesäillat, kun vauva oli itkenyt päivän koliikkiaan. Kun sain isoveljen illalla nukkumaan, oli edessä kukkien kastelupuuhat koliikkivauva kantoliinassa. Senkin ajan olisi voinut istua keinutuolissa ja huokaista syvään; "tästäkin päivästä selvittiin".

Koska kuitenkin pidän omasta pihasta ja haluan kaiken irti tontista, päätimme ottaa pihasuunnittelijan joka osaisi auttaa pihan suhteen. Kirjoittelen myöhemmin suunnittelijasta ja suunnitelmista, mutta ensin kerron hiukan toiveita pihan suhteen. Pihalta toivon leikkipaikkaa lapsille. Lapsemme ovat alle kouluikäisiä ja leikkivät pihassa vielä tovin. Lisäksi toivon, että pihassa olisi perennoita, hyötykasveja ja näkösuojaa. Pidän tanskalaistyylisistä puutarhoista, joissa on selkeät raamit, mutta yllättävyyttä ja boheemisuutta. Kesäkeittiötä meille ei tule. Vaikka tämän hetkisestä kesäkeittiöstä pidänkin, olen realisti. Kesäisin teen usein ruokaa pihalla, mutta lautasten, vesikannujen, kiffeleitten, ketsuppipurkkien, salaattikippojen ja kahvipannujen kantaminen pihan halki käy kuntoilusta. Grillipaikka tulee terassille keittiön läheisyyteen. Uima-allasta tai paljua emme tällä hetkellä suunnittele. Palju houkuttaisi, mutta on vielä ajatuksen asteella.

Vinkkinä piharemonttia suunnitteleville kerrotakoon, että jo syksyllä saimme kuulla olevamme auttamattomasti myöhässä pihan suhteen. Pihan suunnittelu kannattaa siis aloittaa ajoissa. Monet kasvit olisi hyvä istuttaa jo syksyllä, jotta ne olisivat loistossaan keväällä. Onneksi tilanne ei kuitenkaan ole lohduton ja ehdimme saada pihan kuntoon hyvin ennen h-hetkeä.

torstai 14. joulukuuta 2017

Mitä lahjaksi päiväkodin tädeille?




Edellisinä vuosina olen aloittanut jouluvalmistelut ajoissa. Olen miettinyt mitä ruokaa joulupyhiksi tehdään, ostanut joulupostimerkit ennen kuin hinta nousee ja hankkinut lahjat valmiiksi jo pari viikkoa ennen aattoa. Tänä vuonna joulu on yllättänyt. En tiedä johtuuko se rakentajan arjesta, mutta tänä jouluna en ole pahemmin ehtinyt stressata (tosin vielä on viikko aikaa hankkia joulupaniikki). En ole ehtinyt miettiä valmiiksi juuri mitään. Koti näyttää siltä, kuin viikko ennen joulua ja lahjat ovat paketoimatta. Tämän postauksen kuviakin minun oli tarkoitus stailata, mutta niin vain se aika kului ja äkkiä huomasin ottavani kuvaa tavaroista hetkeä ennen joulujuhliin lähtöä. Vaikka iso osa asioista on melkolailla kesken, päiväkodin tätien lahjat ehdin kuitenkin hankkia ennen joulujuhlaa. Meidän päiväkotimme on ihana ja hoitajat ystävällisiä. He auttavat pyörittämään arkea ja tuntuu hyvältä jättää lapset aamulla juuri heille. Meillä on ollut tapana muistaa hoitajia keväisin ja jouluisin.

Mietin lahjoja niin, että jokaisella on tavaraa yllin kyllin. Pieniä tuikkukippoja ja muuta löytyy varmasti jokaisen kotoa. Muistamiseksi ajattelin valita jotain, joka tulee käyttöön eikä jää keräämään pölyä nurkkiin. Tänä jouluna hoitotätien pussiin laitettiin juustoa, suolakeksejä, pieni hillopurkki, vähän suklaata ja itse tehty joulukortti. Idea on vapaa kopioitavaksi.

Kuten asiaan blogeissa kuuluu, kerrotakoon, että olen ostanut ko. tuotteet omilla pennosillani.


perjantai 8. joulukuuta 2017

Messurakentajan vuosi




Mitä voisin kirjoittaa messuvuodesta 2017? Kerrottavana ei ole kauhutarinoita uupumuksesta, mielenterveyden menetyksestä eikä kariutuneesta parisuhteesta. Ei riidoista tavarantoimittajien kanssa eikä kahnauksista naapureiden kanssa. Hanskatkaan eivät ole hukassa, vaikka välillä jotkin materiaalivalinnat ovat mietityttäneet. Kaikki on sujunut melkolailla hyvin. Tasaisesti. Voisiko paremmin siis olla?

Messuvuodesta 2017 voisin kertoa ainakin sen, että messuelämä alkoi oikeastaan jo kesällä 2016, jolloin aloimme hahmotella talon piirustuksia ja ajelimme asuinalueilla katselemassa uusia ja vanhoja taloja ja mietimme mitä oikein haluaisimme. Talon rakennamme miehen piirustusten pohjalta, pitkästä tavarasta. Sen jälkeen asiat ovat menneet vauhdilla eteenpäin. Keväällä 2017 aloimme tehdä pohjia Karjarannassa ja talo on noussut nopeasti pystyyn. Nyt sisällä tehdään maalaustöitä. Tähän mennessä on valittu mm. parketti, märkätilojen laatat ja keittiökalusteet. Tuntuu, että koko ajan pitää tehdä isoja ja pieniä päätöksiä ja perhe elää rakentamisen rytmissä.

Arkinen elämäkään ei ole pysähtynyt rakentamisen ajaksi. Vuoteen 2017 on omalta osaltani mahtunut valmistuminen koulusta sekä kulttuurialalle tyypilliset pätkätyöt, jossa lennossa pitää omaksua uusi työnkuva.


Uudelle vuodelle toivon paljon kärsivällisyyttä, hyviä hermoja ja onnistumisia.

maanantai 6. marraskuuta 2017


Nämä kuvat ovat lokakuun viimeiseltä aamulta, kun pakkasta oli pari astetta ja aurinko paistoi. Pyöräilin Karjarannan ohi ja samalla päätin poiketa tontilla.

Rakennusprojektin aikana on tullut pohdittua paljon millainen koti talosta tulee meille neljälle. Sen lisäksi, että on pitänyt miettiä toiminnalliset ratkaisut, ovat tietenkin mielessä myös sisustusvalinnat niinkuin tapetit, lattiamateriaalit ja valaistukset. Kuitenkin loppujen lopuksi se kaikki on materiaa. Vaikka olisi pinnat viimeisen päälle, ei se silti tee kotia. Kodin tekevät tietenkin ihmiset ympärillä ja se, ettei koti ole vain läpikulkutila, jossa käydään nukkumassa hektisen arjen keskellä.

Toivon, että meidän kodistamme tulee paikka, jossa voi hengähtää päiväkoti- ja työpäivien jälkeen ja olla oma itsensä. Toivon, että lapset haluavat tuoda meille kavereita ja kaveritkin tulevat mielellään leikkimään. Toivon myös, että kodista tulee paikka, jossa on ovi avoinna ystäville.

perjantai 27. lokakuuta 2017

OP Kotoisa




Säätiedotus lupasi loppuviikolle sakenevaa lumisadetta, räntää ja huonoa ajokeliä. Vaikka lunta ja pakkasta on jo odotettu, päätimme lasten kanssa lähteä metsäretkelle vielä syysaikaan, kun sammalmättäät olivat kuivia ja aurinko pilkisteli naavaoksaisten puiden välistä.

Tämä kirjoituksen tarkoitus ei ole kuitenkaan kertoa metsäretkestä ja vähän jo jäätyneistä puolukoista, oksista ja kävyistä, joita keräsimme ämpäriin mikä kenenkin aarteena. Tarkoitus on kertoa siitä, että meidän osaltamme messujen paras sato on saatu jo talteen ja voimme ylpeänä kertoa, että päänäytteilleasettajamme on OP Länsi-Suomi.

OP Länsi-Suomen kanssa meillä on ilo tehdä yhteistyötä, sillä Osuuspankki on kuulunut meidän molempien vanhempien elämään jo silloin, kun osallistuimme Hippo-kisoihin ja lapsilisät merkittiin kynällä tai leimasimella paperiseen tilikirjaan. Olemme jatkaneet hyväksi koettua perinnettä ja lapsillemme on perustettu omat tilit syntymän jälkeen juuri Osuuspankkiin. OP on myös ollut mukana luotettavana kumppanina ensimmäisestä yhteisestä omistusasunnosta lähtien. Meidän osaltamme voi siis puhua elämän mittaisesta kumppanuudesta, joka jatkuu nyt OP Kotoisan merkeissä.

Kohdettamme, OP Kotoisaa voi seurata instagramista sekä Facebookista.

maanantai 16. lokakuuta 2017

Messurakentajan vuosi

Tämä kirjoitus on sinulle, joka pohdit messualueelle rakentamista. Uskaltaako urakkaan ryhtyä, mitä se vaatii ja millä aikataululla? Yhtälailla kirjoitus on sinulle, jota kiinnostaa omakotitalon rakentaminen. Vaikka olmmekin noviiseja omakotirakentamisessa, luulisin, että messurakentaminen ei eroa tavallisesta rakentamisesta paitsi siinä suhteessa, että aikataulussa on hyvä pysyä (en tietenkään tarkoita, etteikö rakentamisessa aina olisi jonkinlainen aikataulu). Tämä on myös kirjoitus ennen kaikkea itselle. Nimittäin joskus sitten, kun rakentamisaika on mielessä kultaantunut, voi mielessään palata siihen aikaan, kun rakentaminen rytmitti kaikkea arkeen liittyvää ja pesukone pyöritti hiekkaisia pikkuväen haalareita, joissa otettiin tuntumaa Karjarannan hiekkakasoihin.

TOUKOKUU 2017

Rakennustyöt aloitettiin keväällä paalutuksella ja anturoiden tekemisellä. Kesä otti lähtöspurtin jo vapun jälkeen ja helli lämmöllä hetken. Miehen käsivarret paloivat tontilla jättäen komeat rusketusraidat. Vietin lasten kanssa kesälomaa ja kävimme muun muassa Viikkarin kyläjuhlissa. Muuten toukokuu sujui rauhallisesti, mutta jännittävissä merkeissä. Kaikki oli alussa!

KESÄKUU


Kesäkuussa taloon tehtiin perustukset ja aloitettiin rungon kasaaminen. Kesäkuusta mieleen on erityisesti jäänyt yksi ilta, jolloin kannoimme miehen kanssa vesisateessa harkkoja (talvitakki päällä) ja välillä juotiin lämpimät kahvit viereisellä huoltoasemalla. Juhannus vietettiin mökillä meren rannalla ja paleltiin. Juhannuspäivänä myrskysi ja satoi, lapsilla oli fleecehaalarit ja silti kylmyys tuntui luissa ja ytimissä.


HEINÄKUU


Mies vietti kesälomansa Karjarannassa, jolloin talo alkoi saada muotonsa ja rungon rakentamista jatkettiin. Seinät tehtiin paikan päällä "pitkästä tavarasta" ja nostettiin pystyyn. Jazzperjantaina nostettiin vesikatto. Loppukuusta kävimme Mikkelin asuntomessuilla ja ihastelimme taloja Saimaan rannalla.

ELOKUU

Loppukesästä alkoi vihdoin lämpö, jota oli odotettu koko suvi. Rakennuksella tehtiin välipohjia, asennettiin ikkunat paikoilleen ja eristettiin seiniä. Talon sisäpuolella tehtiin koolaukset. Talo rapattiin ulkoa.

SYYSKUU

Syksyn kolkutellessa ovelle aloitettiin sisäpohjan ja katon levytys. Kävimme tutustumassa keittiötarjontaan.

LOKAKUU

Lokakuussa sisätilat tulevat saamaan muotonsa, kun aloitimme väliseinien tekemisen.

torstai 5. lokakuuta 2017

Lastenhuoneista




Kun muutimme tämän hetkiseen kotiimme, vatsassani asusteli vielä esikoinen ja kuva lapsiperheen arjesta oli vahvasti kiiltokuvamainen - haaveissani koti olisi aina siisti ja lapsi nukkuisi, niinkuin pikkulapset nukkuvat -hyvin ja tyytyväisenä neljän tunnin päiväunia. Pelkäsin ainoastaan vauvan syntyvän remonttipölyn keskelle asuntoon, jossa ainoa kunnolla toimiva vesipiste oli vessan pidee. Vauva meni kuitenkin yliajalle ja kodin remontti ehti valmistua ennen h-hetkeä. Ennen kuin koti todella on kokenut lapsiperheen elämää, on vaikeaa miettiä oikeasti toimivia ratkaisuja.

Ennen lasten varttumista leikki-ikään en ollut ajattelut, että lastenhuone sijaitsee tavallisesti olohuoneessa, keittiössä tai vessassa - siis siellä missä ovat vanhemmatkin. Katselin kuvia sievistä lastenhuoneista ja mietin lähinnä sisustusta. Rintamamiestalomme yläkerran kaksi makuuhuonetta ja olematon aulatila ovat kuitenkin näyttäneet todellisen käytänöllisyytensä pikkulapsivuosien aikana. Yläkerrassa ei voi leikkiä edes kaksin, sillä sängyn alla asustaa mörköjä eikä pikkuautoja tai poneja tohdi hakea ilman äidin järeää turvaa.

Uuteen kotiin halusimme suunnitella yhteisiä tiloja, joissa lapset eivät olisi erillään, vaan arki olisi yhteistä. Yläkertaan tulee lapsille omat huoneet, mutta myös yhteistä tilaa, joka mukautuu iän mukana ja jossa vanhempi voi vaikka nauttia kirjasta lasten lekkiessä vierellä ilman, että yhteinen olemin tarkoittaa junaradan vuorena toimimista lastenhuoneen lattialla. Aulatilan suunnittelua pidän tärkeänä nykyisessä tilanteessa, jossa molemmat lapset ovat alle kouluikäisiä. Oma lukunsa lastenhuoneissa ovat vielä säilytystilat, joista tarinoin myöhemmin.

Kuvat ovat nykyisestä lastenhuoneestamme, joka ei kaikesta sisustuslehtien selailusta huolimatta näytä stailatulta. Kuvan ottamista varten leluista raivatulta kylläkin.

lauantai 23. syyskuuta 2017

Kylpyhuoneen ja saunan laatat



Kuva lainattu täältä.

Kuva lainattu täältä.

Messualueen kaava pohjautuu viidennen ja kuudennen kaupunginosan rakentamistapaan, jossa asuinrakennukset ovat sijoitettu katulinjan mukaisesti ja sisäänkäynti taloihin on pihan puolelta. Porin puukaupunkien sisäpihat ovatkin kätkenneet niin talousrakennukset eläinsuojineen kuin myöhemmin pihasaunat kadun uteliailta katseilta. Näillä tonteilla ovat toimineet aikoinaan myös kaupungin lukuisat yleiset saunat, jotka olivat vaatimattomia, mutta käyttäjilleen tärkeitä laitoksia.

Pihasauna ajatuksena viehätti meitä; unohtumattomia ovat kesäillat ja tuoreen koivuvihdan tuoksu ulkosaunassa tai saunahetket talvisessa pimeydessä, kun ulkona paukkuu pakkanen ja on juuri ahtanut paljaat varpaat talvikenkiin ja melkein juossut lämpimään. Pihasaunaa tontillemme ei ehkä olisi mahtunut, mutta onneksi keksimme luovan ratkaisun sijoittaa sauna autotallin yläpuolelle. Käynti saunaan on katetun terassin kautta toisesta kerroksesta.

Tällä hetkellä menossa on laattojen valinta. Laatat tulisi valita kaikkiin märkätiloihin ja luulen, että wc-tiloihin valitsemme melko simppelit laatat. Pukkilan kuusikulmaiset laatat viehättävät aina. Sen sijaan saunan ja pesutilojen laattaratkaisut ovat vaikeammat. Nyt muodissa on marmori ja toisaalta tiililadonta, joka viehättää omaa silmää. Toisaalta olisi mukavaa löytää persoonallinen ratkaisu, joka kestäisi aikaa ja olisi yhtenäinen talon funkkisjulkisivun kanssa. Paljon näkyy myös orientalismista ammentavia laattamalleja. Olemme asuneet aina vanhassa talossa, jonne ovat sopineet retrolaatat. Tuntuu vaikealta päästää irti vanhoista taloista ja miettiä ratkaisuja tämän kodin kohdalla. Mitä on 2010-luvun tyyli?

Porin päivän kierroksia messualueella

tulin vain vinkkaamaan, että tänään yleisöllä on mahdollisuus päästä tutustumaan Karjarannan messualueeseen opastetuilla kierroksilla. Ohjelma löytyy linkin takaa.

MUKAVAA PORIN PÄIVÄÄ!

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Kohta on jo kiire muuttaa!



Tontilla käydessä hämmästelen mielessäni sitä, miten asia, joka hetki sitten oli ajatuksina ja suunnitelmina tietokoneen näytöllä, AutoCadin katkoviivoina ja numeromittoina, onkin saanut konkreettisen olemassa olonsa ja muotonsa. Nyt, kun ulkoseinät on rapattu, osa seinistä paneloitu ja ikkunat aseteltu paikalleen, tuntuu koko ajan todellisemmalta, että vuoden päästä jo asumme Karjarannassa. Kesän jälkeen on tapahtunut paljon, mutta mies onkin ollut rakentamassa taloa joka ilta.

Talo on nyt siinä vaiheessa, että sisätiloista seinät on levytetty. Alakerrassa on betonilattia, jonka päälle tulee myöhemmin parketti. Yläkerta on samaten levytetty, mutta lattiaa ei ole vielä valettu.

Pitää myöntää, että tapetit ja väliovien valinta on tähän saakka tuntunut kaukaiselta. Nyt tuntuu, että pianhan on jo kiire!